Melodioita

Jostain kumman syystä Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija on soinut meillä kotona nyt useampana päivänä putkeen. Pidän kappaleen melodiasta ja sanoista löytyy muutama aivan upea ja ihana kohta.

Meri jäljet lyö luotoon.
Vaot kallion, ne aalto tehnyt on.
Myös myrkysää tarttuu Maijan muotoon
ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää,
Meren ankara työ, heihin merkkinsä lyö,
heihin merkkinsä lyö.

Oppii luodolla kielen. Sanat liikaa ois ja joutaa lauseet pois
Voi aavistaa vaimo toisen mielen.
Hän tuntee tuulen joka miehen matkaa saa.
Katsoo hän lähtijää.
Vielä tyyni on sää.
Vielä tyyni on sää.

Kun saapuu taas saaliineen hän - on kuin mies naistaan tuntisi enemmän.
Rannalle suurimmat siioistaan tuo huutaen - eivät ne karkaa! Suomusta nuo!
Katsetta arkaa vaimoon hän luo.
Karkeaa sarkaa kosketellen.
Kertoo mies terveiset myrskyjen.
Niin jatkuu tuo yhteinen työ taas kunnes saapuu tyynenä kesäyö.
Yhdestä katseesta mies ymmärtää vaimoaan
kuinka hän pelkää tyrskyävää
pohjoista selkää yksin kun jää.
Siis tyynnytelkää huomiset veet
haltijat mies pyyhkii kyyneleet.

Oppii luodolla kielen.
Puhe turhaa on ja lause tarpeeton
Mies aavistaa liikkeet herkän mielen kun nousee aamu
joka miehen matkaan saa.
Katse saattamaan jää.
Vielä tyyni on sää.
Vielä tyyni on sää.

Kynänpätkien uusi ilme

Vieraille on luvassa kaikenlaista pientä ohjelmaa, joka odottaa heitä pöydissä. Ohjelmaa varten tarvitsee myös olla kasa lyijykyniä. Koska äitini ei lähes ikinä heitä mitään pois, pyysin häntä keräämään kaikki epämääräiset lyijykynät nurkista pyörimästä. Soitin myös anopille, heillä tosin ei ole epämääräisiä kynänpätkiä niinkään, mutta ovat aktiivisia Ikeassa kävijöitä. Näistä kertyi kyniä mukava kasa tuunattavaksi. :)

Kynät saivat ensin kevyen hionnan ja sen jälkeen etikkakäsittelyn aivan kuin kynnet ennen lakkausta. En tosin tiedä onko tuosta maalin pysymisen kannalta hirveästi apua, mutta ei siitä varsinaisesti haittaa ole, jollei tosin lasketa pientä hajuhaittaa, johon sulho lähinnä kiinnitti huomion. Esitöiden jälkeen mustaa askartelumaalia pintaan ja nyt jokaiselle vieraalle on oma kynä + muutama ekstra kappale.

Yllätyksiä

Sulho on ollut keskiviikosta lähtien polttarireissulla Amsterdamissa. Hieman epäreilua! Mun polttarit kun tulee olemaan Tampereella. Tosin turha marmattaa, itse olen niin pyytänyt. Ainut asia mitä polttareilta toivoin.

Loppuviikon olen ollut porukoilla ja tulen myöhemmin kotiin kuin sulho. Niinpä ajattelin yllättää ja jättää söpön viestin odottamaan. Meillä muutenkin kommunikoidaan usein lapuin, jotka on löytää kun herää tai tulee kotiin. Kirjoitetut ja kauniit sanat tuo asian paljon rakentavammin esille kuin kiireessä soitetut puhelut.

Kortti on aivan ihana! Ja Muumurulla on rutkasti muitakin upeita tuotteita. Kortti taas tarttui mukaan Nudgesta teenhakureissulla. Ostaessani jo tiesin, että sulhohan tämän saa, mutta koska oli vielä arvoitus.

Täällä se kortti odotti, niinkuin usein muutkin laput :)

Koekampaus ja hieman muutakin

Olin eilen myös koekampauksessa ja muutenkin hoidattamassa hiuksia heinäkuuta varten. Hiukseni ovat kasvaneet suhteellisen pitkiksi, mikä ei ole aivan tavallista. Hyvä ystäväni on todennut viimeiset 4 kertaa kun olemme nähneet "vitsit, kun sulla on pitkät hiukset.. outoo". Sama suurin piirtein oli myös parturin kommentti. Täytyy kyllä myöntää, että jos vanhoja valokuvia katsoo niin todellakin eihän minulle ole pitkät hiukset olleet kovinkaan pitkään.

Parturi-kampaajan valinta on myös sekin ollut hyvin kivutonta ja helppoa. Jos rehellisiä ollaan, niin ei asiaa tarvinnut pohtia tai miettiä ollenkaan. Olen koko kolmikymmenvuotisen ikäni käynyt samalla kampaajalla. Matkaan mahtuu monia onnistumisia ja myös yksi huti. Valitettavasti huti sattui juurikin ennen ylioppilasjuhlia. Noh, ainakin ne kuvat todistavat, että ei, minulle ei sovi edestä lyhyempi ja takaa pidempi malli vaan on leikattava niin kuin ennen ja jälkeen "fiaskoa", takaa lyhyt ja edestä pitkä.

Nämä mm. kuvat minulla oli mukana kun kampaajalle pyöräilin. Kampauksesta tosin tulee vielä hieman rennompi ja vapaampi kuin kumpikaan näistä.

 

Häämenu, nam nam

Meillä ei ole ollut hirveästi ongelmia pitopalvelun valinnan suhteen. Oikeastaan oli vain yksi vaihtoehto. Reilu vuosi sitten juhlittiin isän 70-vuotisjuhlia ja silloin sulhokin sai maistaa tuon pitopalvelun antimia ja totesi ruoat maukkaiksi. Menunkin valinta on ollut yllättävän yksinkertaista.

Tänään kävin äidin kanssa pitopalvelussa hiomassa menun lopulliseen muotoonsa ja nam nam, nyt on vesi kielellä.

Pitopalveluna on siis Heinon Leipomo ja menu, meidän makuun muokattuna, on ns. Satakuntalainen Menu.

Menu

 

Rosolli Marjan tapaan ja kermakastike

Kreikkalainen salaatti

Tuoresalaatti

Tillikurkut

Munanpuolikkaat

Munajuusto

Kutunjuusto

 Savulohi

Kermainen uunilohi

Riitan lihapullat

Broilerinrintaa
 Rosèpippurikastike

Keitetyt perunat

Valkosipuliperunat

Porkkanat ja herneet

Aura-punajuurilaatikko

Perunalimppu, piimälimppu, kakko ja voi

Kotikalja, maito, mehu ja vesi

Kahvi ja tee

Tuorejuustovadelmakakku

Vadelmakerma-tuulihattu

Herrasväenleipä

Tule sellaisena kuin olet!

Alusta asti on ollut selvää, ettemme halua laittaa kutsuun selkeää pukukoodia tai teemaa vieraiden pukeutumiselle. Vieraat saavat ja heidän täytyy :) tulla juhliin omana itsenään. Mikään ei ole inhottavampaa kuin laittaa päälle vaatteita, joissa ei ole hyvä olla.

Samalla kuitenkin minusta on ihanaa, miten monet ystäväni ovat automaattisesti sisäistäneet häiden ajatuksia. Näihin häihin ei tarvitse ostaa uutta mekkoa vaan saa ulkoiluttaa jo ennestään hankittua. Toisaalta jollei vaatekaapista löydy vaatetta, joka päällä nauttia olostaan, on uuden vaatteen hankinta ehdottomasti paikallaan!

Kävin viime viikolla Kansallismuseossa. Suomi 1970-80 -luvulla ja Vuokko Nurmesniemen vaatteet. Jos äitini ei tekisikään hääpukuani niin jotenkin luulen, että hankkisin häitä varten Vuokko Nurmesniemen mekon. Upeita!!

Jotain huskyyy :)

Meillä on siis maailman ihanin husky-herra kotona. Huskyt, jotka meillä asustavat ovat eläkeläisiä eli tulevat aktiivivaljakkovuosien jälkeen meille. Edellinen sydäntensärkijä Tuhkimo kuoli viime kesän lopulla. Ilman koiraa ei oikein osaa olla, joten uusi eläkeläinen otettiin melko pian. Noin yleisestihän koiraihmiset on usein hieman hulluja tai hulluina koiraansa/koiriinsa ja niin ollaan mekin.

Tuhkimo <3

Häihin siis on saatava jotain huskya. Heh, tai ehkä tuo liian jyrkästi sanottu. Häihin olisi kiva saada jotain huskya. Ihan tarkkaan en vielä tiedä mitä ja miten. Ideointi on siis hieman kesken.

Yhtenä ajatuksena on ollut, että koiruus tulisi mukaan hääkuvaan. Väreihin se ainakin sopisi :D Pinterestistä löytyy myös kasa söpöjä kuvia koirista hääjuhlahumussa.

 

Loppuun vielä hieman koominen lisäys.. Osa varmaan tietää/muistaa Visit Finland -sivuston Finngeneratorin, jonka avulla voi nimestään luoda suomalaisen. Naputtelin aikoinaan meidän molempien nimet siihen ja tässä vastaukset: